Huhtikuu tarjoili kesää, nyt vaihtunut oikuttelevaksi kevääksi, joka ilmeisesti sitten liukuu sateiseksi uuden kesän aluksi.
Eilen piti mainita, että innostuin siivoamaan parvekkeen, jonne oli vuosien varrella kertynyt yhtä ja toista roinaa: rikkoontuneita muovisia puutarhatuoleja, pari kirjahyllyä yms. irtonaista kamaa, jotka olivat turhaan odotelleet kuljetusta kierrätykseen. No, viime viikon alusta ilmestyi kortteliimme kontti, johon tällaiset laiskan sitkeät saivat kantaa romujaan. Kontti oli käytettävissä koko viikon; alku viikosta se pursuili tavaraa, joten en kehdannut sinne omiani lähteä kuskaamaan; (en siis ole ainut näillä kulmilla, joka on laistanut kierrätyskeskuksessa käynnit) puolen viikon jälkeen alkoi kontin täyttyminen osoittaa ehtymisen merkkejä, joten ryhdyin pervekkeen raivaukseen: muutama säkillinen roinaa ja muoviset tuolinresut lähtivät torstaina ja eilen aamulla sitten loput.
Sitähän piti juhlia. Roinan alta löytyi kaksi käyttökelpoista baden badenia, joista tosin puuttui istuintyynyt ja niinpä juhlan kunniaksi lähdin ostoksille. Jyskistä löytyi kohtuuhintaiset tyynyt, kävinpä ostamassa pullon Pernod`a ja sikarilloja siltä varalta, että pääsisin istahtamaan parvekkeelle nauttimaan alkukesän pehmeästä yöstä. Mutta, mutta... kuten alussa mainitsin ei kesä näytä kauneimpia puoliaan; tuuleskelee lähes pienen myrskyn tavoin. No, onpahan juhlan raamit valmiina.
Tainnut mainita, että meillä tyttäremme kanssa on telepaatinen yhteys. Tämä vahvistui viikolla, kun olin aloittanut siivousrupeamani ja eräs ilta Emilie ilmestyi nettiin ja tulin kehaisseeksi parvekkeen siivouksesta. Emilieltä pääsi nauru ja hän kertoi miettineensä juuri, että milloinkahan isäukko ryhtyy parveketta siistimään. Kävi mielessä, että voisihan tuo telepatia toimia isommissakin asioissa. Tai sitten se toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti