Kävin ostamassa lehtiä. Useamman. Syystä, että astui uusi laki voimaan. Hallinto-aluetta suomenkielen osalta laajennettiin keski Ruotsiin. Halusin lukea mitä lehdet asiasta kirjoittivat. Eivät mitään. Nettilehdissä näin Hesarissa eilen maininnan asiasta.
Hiljaista on.
Vähemmistöasema tässä maassa on tilkkutäkki. Kotokylässäni en ole vähemmistöön kuuluva, mutta jos sattuu keikka Eskilstunaan, niin soittelemme siellä vähemmistöbändinä. Kotona taas olemme kunnon siirtolaisia niin kuin asiaan kuuluukin. Enää ei puutu kuin että Skoone tunnetusti muukalaisystävällisenä seutuna liittyy vapaaehtoisesti hallintoalueeseen, niin Ruotsi voi alkaa toteuttaa raidallista vähemmistöpolitiikkaa.
Naurettavaa, mutta kun ei naurata.
Tällä viikolla on kahteen otteeseen joutunut huomaamaan, että suhtautuminen meihin siirtolaisiin on muuttumassa nihkeäksi. Merkkivuosi 1809, eli kaksisataavuotismuistelot siitä kun oltiin yhtä maata ja yhtä kansaa, ei kiinnosta pätkääkään ruotsalaista. Kokouksessa eräs virkamies loihe lausumaan, että nämä ovat jotain sellaista mitä ylhäältä päin meille tyrkytetään. (Kustaa Vaasan ajoista lähtien)
Toisessa tapaamisessa ilmeni - jälleen kerran - ettei tänään enää olekaan halpaa työvoimaa, jonka verorahoilla palveluja maksettaisiin. Huono uutinen sille halvalle työvoimalle, joka aikoinaan tuli tänne useamman herrahissin rakentamaan. Ja joka nyt alkaa olla erinnäisten palvelujen tarpeessa. Halpaa työvoimaa ei tässä maassa enää tarvita - halvat työt on siirretty sinne missä ne tehdään halvalla.
Mitä tehdä?
En tiedä.
Tulee mieleen vanha neukkuvitsi järjestelmän toimimattomuudesta: politbyroo istui junassa, joka pysähtyi. Konduktööri laitettiin ottamaan selvää miksi ei juna kulje. Tämä palasi mukanaan tietoa, ettei tarkkaa tietoa ollut. Niinpä hänet vastavallankumouksellisena likvidoitiin. Kaikkihan tiesivät, että tieto oli valtaa. Vaan eipä kulkenut juna siitä huolimatta. Odoteltiin tovi, juna ei kulje; päätettiin, että konduktööri rehabilisoidaan. Vaan juna seisoi. Tilanteen ratkaisemiseksi politbyroo teki päätöksen: vedetiin verhot ikkunoihin ja kuviteltiin, että juna kulkee.
Seuraava kriisiala lienee sanomalehdet. Tällaisia hulluja kuin meikäläinen, joka ostaa useamman lehden etsiäkseen uutista, jota ei ole on harvassa.
Netti on ajanut siinäkin paperilehden ohitse. Kuka ostaa tai tilaa lehteä pääkirjoitus- kulttuuri- ja sarjakuvasivujen vuoksi joutuakseen viemään paperinkeräykseen kilon idolspaskaa, jonka vuoksi sanoi irti tv-lupamaksun? Ei kukaan!
Uutiset kertovat, että kotikylän autotehtaalla olisi ostaja. Mielestäni oikea, jos autoja nyt yleensä pitää myydä. Eikun BMW:n kanssa kilpailemaan niistä joilla on vielä rahaa. Ja halua ajaa Autolla.
