Sarjakuvat

Vilkaistuani lehtien pääkirjoitusten otsikot selaan ulkomaan osastolle, mistä yleensä kiireen vilkkaa siirryn sarjakuviin. Lapsena mielsin ne lehden tärkeimmäksi anniksi. Nyt tiedän, että asia on näin.

Rip Kirby, piippu ja silmälasit - laulajaa lainatakseni: "tahdoin olla juuri sellainen / sitten kun mä vanhenen" - Masi ja mitä niitä oli? - kertoivat elämästä ja maailmasta konsanaan paljon enemmän kuin lehtien uutisosastot. Vanhetessani aloin perehtyä tarkemmin lehtien muuhunkin antiin: ulkomaan uutisiin, kulttuuri- ja pääkirjoitussivuihin. Tahdoin tietää mitä maailmassa todella tapahtui. Alkuun täällä Ruotsissa oli Hesari kieltä taitamattomana ainoa tiedonlähde. Silloin ei haitannut, että lehti tuli päivän pari myöhässä. Taannoin, ollessani netin kanssa kahden kotona tuntui, että putosin maailman menosta, jos en vähintään neljästi päivässä selannut läpi nettilehtiä.

Niin, lukutottumukset muuttuivat, mutta sarjakuvat eivät jääneet. Toki niidenkin kanssa tapahtui muutosta: Rip Kirby piippuineen ja salapoliisijuttuineen jäi: Masi vaihtui Jaska Jokuseen ja mitä niitä olikaan? Ruotsin kielikin tuli opittua ja täällä oli lehdissä toiset sarjakuvasankarit: Helge, Djurgåden ja muut. Tyttäreni opetti pitämään Rockysta ja Nemistä, tosin heidän kanssa tunnen itseni eh... vanhaksi. Kallen ja Hobben kanssa sen sijaan tunnen itseni kovinkin saman ikäiseksi. Dagens Nyheterin sunnuntain sarjakuvasivun Tuula mielestäni tekee enemmän työtä ruotsinsuomalaisuuden eteen, kuin kaikki seurat ja järjestöt yhteensä. Vielä on kehuttava satiiripiirtäjät: Jari, Karlsson ja Jouko - niitähän hehkutin usein kotisivullani - Ruotsin puolelta en ole löytänyt oikeastaan muita kuin Göteborgs Postenin PS:n. DN:ssä toki on myös satiiripiirtäjä, mutta häneltä julkaistaan kuvia harvakseltaan ja jotenkin miellän satiiripiirtäjä joka päiväiseksi ilmiöksi, joilta löytyy lohkaisu maailman menoon tuoreeltaan.

Ylempänä mainitsin nettiriippuvuudesta; nyttemin olen huomannut, että olen alkanut päästä siitä eroon. No, Kemppisen luen joka päivä, lehdet selaan ja käyn katsomassa onko tyttäreni kirjoittanut lisää seikkailuistaan, mutta siihen se tahtookin jäädä. Joku päivä sitten luin, muistaakseni GP:stä, mielenkiintoisen kolummin, siitä kuinka uudeksi ja mullistavaksi mainostettu netti on rapautumassa samaan muottiin kuin muutkin mediat; toistelee samoja asioita kuin kaikki muutkin. Kemppistä luen juuri siksi, että hän sanoo jotain muuta, kuin mitä joka päiväinen mediamyllytys pyörittää. Niitä sanojia kun tahtoo olla harvassa.

Ikävä puuta

Kuvan puu on koulun pihalta. Koulu lähellä, missä ennen asuimme.

Istutin muistaakseni ensimmäisenä keväänä asuntoon muuttomme jälkeen pihalle kirsikkapuun. Kysyimme hyvässä järjestyksessä taloyhtiöltä luvat jne. Pihamaa oli kovin ohut, huonomultainen ja puu kasvoi, jos sitäkään, kituliaasti. Kukki kuitenkin harvoilla ohuilla oksillaan vaaleapunaisia hentoja kukkia ja kastelin puuta ja toivoskelin sen juurtuvan sitkeästi maahan. Ja elättelin haavetta, kuinka puu joka vuosi kertoisi kevään tulleen.

Niin ei kuitenkaan käynyt.

Puu on kaadettu.

Kenties häiritsi taloyhtiötä; ei sopinut heidän rationaaliseen ajatteluun - oli tiellä kun ruohonleikkurilla piti piha parturoida.

Tai ehkäpä se ei yksinkertaisesti jaksanut kasvaa. Kuihtui pois ja kaadettiin.

Suomen suunnalta kuuluu tyytyväisyyttä siitä, että näin virustauti aikoina voitasiin vihdoinkin päästä eroon turhasta tuttavallisuudesta ja saisi mörröttää menemään koskettamatta toista. Joku hörveli ehdottaa kuitenkin, että pitäisi kättelyn sijaan viljellä ystävällistä ilmettä ja nyökytellä. Yök.

Amerikoissa puolestaan korkein oikeus on purkanut alempien oikeuksien tuomion, missä eräs tv-yhtiö vapautettiin vastuusta, kun Janet Jackson oli sattunut vilauttamaan rintaansa heidän ohjelmassaan. Yhtiön mukaan rinta näkyi kokonaista yhdeksän kuudestoistaosa sekunnin ajan ja tämä korkeimmillaan saattaa tulla maksamaan 4,3 miljoonaa kruunua. Tuntitaksaa tissin näkymiselle en jaksa edes alkaa laskemaan. Apua yhtiölle ei asiasta taida olla esim. maksullisen nettijutskan kautta, kun siellä se näkyy jo tiemmä ilmaiseksi.

Kohta alkaa mestareiden liigan matsi, jota siirryn katsomaan. Näyttäisi siltä, että kaikki hyvä ei siirrykään maksulliseksi. Maksajia taitaa tänä päivänä olla sen verran harvassa.

Lauantaina muuten selostin suorana nettipuhelimen kautta el clasico matsia tulevalle vävypojalleni Peruun, jota ikään kuin harmitti, kun ei sittenkään ollut sivistyksen ja jalkapallokanavien äärellä. Mukava oli toki jutella ja nähdä tytärtänikin, näillä vempeleillä kun onnistuu videopuhelutkin.