Niin, kesäkin kävi. Tätä lukiessanne on palattu kylmään alkukesään, tai kenties loikattu suoraan syksyyn. Yksi varma kesän merkki on bensanhinnan kohoaminen. Ihminen kun ei vaellusvietilleen mitään voi - kesällä on päästävä kulkemaan maksoi mitä maksoi. Ja sen ovat myös öljy-yhtiöt ymmärtäneet. En nyt jaksa kaivella netistä raakaöljyn maailman markkinahintoja; uskoisin kuitenkin, että ollaan vielä kaukana vuoden takaisista huippulukemista, jolloin hinta huiteli 140 dollarissa tynnyriltä. Silloin bensan litrahinta kävi yli 14 kr, mutta ei laskeutunut takaisin läheskään samaa tahtia kuin raakaöljyn hinta. Viereisen kuvan viestiin törmäsin käydessäni viikonvaihteessa tankkaamassa Renuropposeni, kun oli jonkinlaista hintakilpailua kotikylässäni. Sekin tahtoo olla ihmeen yksituumaista oli sitten mikä bensa-asema hyvänsä. Mutta onhan se hyvä, että markkinatalous toimii.
Kuten tarkkaavainen lukija on huomannut ei päivittämis-tahdissani ole kehumista. Enää en voi syyttää töitäkään, hommat koulussa tyssäsi väkeä kun irtisanotaan muutenkin, eli joutoväkikin saa lähteä. Eihän se vakituinen paikka ollut, mutta siitä huolimatta veti haikeaksi, kun jouduin lopettamaan. Varsinkin kun Julius, pari viikkoa ennen kuin sain tietää, että työt loppuu, loihe lausumaan pelatessamme Ellens blomsterspel - korttipeli, jota suosittelen kaikille kouluikäisten lasten vanhemmille - "Ilkka, du är snäll. Jag älskar dig!"
Menin sanattomaksi.
Viimeisenä päivänä pidin lapsille konsertin, oikein kansainvälisen sellaisen: suomeksi lauloin Päivänsäde ja menninkäinen, ruotsiksi Vem kan segla förutan vind ja enkuksi oman kappaleeni. Suosio oli hyvä. Iltapäivällä odotellassani kotiin lähtöä tulivat ekaluokan tytöt pyytämään, että laulaisin uudelleen. Ihmeekseni he pyysivät uusintana Päivänsäde ja menninkäinen-biisiä. Toki olin yrittänyt kääntää tekstin sanomaa heille laulaessani, mutta jotenkin kuitenkin kuvittelin lasten vierastavan suomen kieltä. Eli taas joutui ennakkoluuloni häpeään.
Voin toki selitellä päivitystahtini tahmeutta silläkin, että on ollut ikään kuin keikkarupeamat tässä männä viikonvaihteina: toissa viikonloppuna olimme Skövdessä ja Göteborgissa soittelemassa ja viime perjantai ja lauantai meni täällä kotikylässä soitellessa. Virkani puolesta olin lauantaina myös järjestelemässä täkäläisiä EU-vaaleja suomen kansalaisille. Mikään erinomainen hitti eivät vaalit olleet, mutta demokratiaan kuuluu myös äänestämättä jättäminen. Se vain käytännössä tarkoittaa sitä, että antaa päätäntävallan muille, pienille äärimmäisyysliikkeille, joilla tahtoo olla kyky värvätä äänestäjäkuntansa.
Itse en ole vielä päättänyt ketä äänestän, tai siis mitä puoluetta, täällä kun äänestetään listoja. Toki niissä voi merkata mieleisensä, mutta suurempaa käytännön merkitystä sillä ei taida olla, paitsi tietysti jos äänestysvilkkaus jää alhaiseksi. Valtaa vastustaakseni olen miettinyt Piraatti puolueen äänestämistä, tosin tuntuu, ettei sillä juurikaan taida olla merkitystä. Viime EU vaaleissa menestystä niittänyt Juni-lista on ollut kovin hiljaa ja kannatuskin on pudonnut lähes olemattomiin. (Selvennykseksi: en äänestänyt Juni-listaa viimeksi)
Niin, valtaa pitää vastustaa, mutta mitä keinoja meillä siihen enää on?
