Paikka auringossa

Jonnekin pitäisi kuulua, jossain pitäisi olla paikka joka on minun. Onko se pelkkä kuvitelma, haave? Sitä näyttää kuitenkin tapahtuvan tällaisena aikana; ihmiset alkavat (niillä, joilla on siihen mahdollisuus) hakeutua pois alavilta mailta, paikoista, kaupungeista, joissa alkaa olla ahdasta. Mistäkö tiedän? Tulivat vastaan Eurooppatie 45:lla - ihmettelin hollantilaisten määrää Dalslannista tullessani ja sinne mennessä. Luin sitten lehdestä, että Värmlantiin on muuttanut kokonainen hollantilaisten yhdyskunta n. 500 henkilöä - ei ehkä kuulosta paljolta, aikaa kuitenkin tuosta on jo muutama vuosi ja heidän määränsä lienee lisääntynyt. Eurooppatiellä heitä näkyy liikkeellä vähintäänkin yhtä paljon kuin tuolloin.

Lehtiartikkelissa kerrotiin, että he olivat luoneet Värmlantiin "elämyskeskuksen" lisukkeineen. Euroopan tiheästi asutuissa keskuksissa ihmiset kaipaavat tilaa ympärilleen.

Näinkö käy, että pohjolan harva-asutetuilta seuduilta kaupunkiin muuttavat tekevät tilaa Euroopan tiheästi asuville? Jotenkin tuntuu nurinkuriselta, mutta sellaistahan maailman meno taitaa olla.

No maallehan vetää myös täkäläisten mieli - ainakin kesäisin. Siis jos aurinko jaksaa paistaa. Muutenhan sen perässä lennetään Thaimaata myöten. Keväällä, ollessani koulussa työ hommissa, eräs opettajista totesi, että useat lapsista eivät koskaan olleet käyneet Tukholmassa, mutta Thaimaa kyllä oli tuttu.

Ehkä meillä on kaipuu muualle. Paratiisiin kenties.

Paikkaan, joka on unelma.